Työttömän terveys

Avain­sanat: työ, työtön, ter­veys, henk­i­nen, taloudelli­nen, paine, stres­si, pahoin­voin­ti, vai­va, kipu, Kot­ka

Lääketi­eteelli­nen koke­mus ja tutkimus vahvis­ta­vat sen valitet­ta­van tosi­asian, etlä työt­tömän ihmisen ter­veys on eri­tyisessä vaaras­sa.

Jokapäiväisen elämän henkiset ja taloudel­liset paineet ovat työt­tömän ihmisen ali­tu­isi­na vieraina. Ihmi­nen reagoi sairas­ta­mal­la paineisi­in, jot­ka kohdis­tu­vat niin hänen henkilöön­sä kuin taloudel­liseen ase­maansa. Tyyp­il­lis­es­ti työtön ihmi­nen sairas­tuu nk. psyko­so­maat­tisi­in sairauk­si­in. Nämä psyyk­keen pahoin­voin­nin tulok­se­na syn­tyvät fyy­siset vai­vat eivät luon­nol­lis­es­tikaan koske ain­oas­taan työt­tömiä. Kuitenkin hei­dän elämän­sä, jos­sa henkiset ja taloudel­liset paineet ovat jokapäiväisiä, on usein täyn­nä vat­savaivo­ja, selkä­vaivo­ja ja jän­ni­tys­niskakipu­ja.

Tavanomaisimpia vat­savaivo­ja ovat vat­sakatan (gas­tri­tis), pohjukaissuolen tule­hdus (duo­deni­tis) ja pohjukaissuolen haavau­ma (ulcus duo­deni). Samoin pak­susuolen toimin­nal­liset vai­vat (colon irretabile) ovat varsin yleisiä.

Kaikki­in edel­lä mainit­tui­hin liit­tyy henk­i­nen paine, stres­si. Samoin lihasperäiset kaularangan, takaraivon ja alaselän kivut ovat usein yhtey­dessä henkiseen paineeseen. Kuten kaik­ki tiedämme, juuri työt­tömäl­lä ihmisel­lä näitä painei­ta on riit­tämi­in.

Oman lukun­sa muo­dosta­vat pitkäaikaistyöt­tömät, joiden ter­veyt­tä uhkaa­vat mui­ta enem­män mie­len­ter­veyshäir­iöt ja jatku­vasti mukana vaani­va alko­holis­min ongel­ma. Pitkäaikaistyöt­töminä onkin edelleen koko joukko suo­ma­laisia, joiden työkyky vuosien mit­taan on täy­del­lis­es­ti menetet­ty. He eivät kuu­lu työt­tömyysko­rtis­toon, vaan hei­dät tulisi tode­ta työkyvyt­tömik­si ja ohja­ta työkyvyt­tömyy­seläk­keelle. Valitet­tavasti nämä tuhan­net pitkäaikaistyöt­tömät usein joutu­vat viras­to­jen väilisen pal­lopelin peliv­ä­lineik­si.

Työt­tömän ter­veys on taval­lista uhat­tuvampi myös hei­dän taloudel­lisen ase­mansa vuok­si. Jatku­va huoli toimeen­tu­losta poh­jau­tuu toki reali­teet­ti­in tosi­a­sioi­hin: rahaa ei yksinker­tais­es­ti ole. Ei myöskään riit­tävään ter­vey­den­hoitoon. Jopa ter­veelli­nen, monipuo­li­nen ruokavalio voi olla teo­ri­aa. Hiil­i­hy­draatit ja yksipuo­li­nen rav­in­to ovat ter­veel­listä ja vai­htel­e­vaa “edullisem­paa”.

Työt­tömän ter­veys on siis todel­lises­sa vaaras­sa – etenkin pitkäaikaistyöt­tömän. Mitä sit­ten yhteiskun­ta on tehnyt tilanteen kor­jaamisek­si? Ei mitään!

Varsin vähäisil­lä tuk­i­toimil­la tilan­net­ta voitaisi­in oleel­lis­es­ti aut­taa. Ter­veyskeskuk­set tarvit­se­vat työt­tömien ongelmi­in pere­htyneen ter­vey­den­hoita­jan. Näin tapaami­nen ja ajan­va­raus ter­vey­den­hoita­jan vas­taan­otolle järjesty­isi nopeasti. Suurem­mis­sa ter­veyskeskuk­sis­sa tulisi olla lisäk­si nimeno­maan työt­tömien ter­vey­den­hoitoon paneu­tunut lääkäri. Jär­jestelmä takaisi jous­ta­van lääkäri­in­pääsyn.

Ajanko­htaise­na ongel­mana on ter­veyskeskusten kri­isi: monil­la maamme paikkakun­nil­la yli­malka­an ter­veyskeskusten toim­inta ei ole onnis­tunut. Kuitenkin kehitet­ty oma­lääkäri­jär­jestelmä ja palvelu­jen alueel­lis­t­a­mi­nen tar­joa­vat ulospääsyn ter­veyskeskuk­sille niiden kri­i­sistä ja mah­dol­lis­ta­vat samal­la myös työt­tömien erikois­tarpei­den huomioonot­tamisen.

Kotkas­sa 17. eloku­u­ta 1989

Pent­ti Tiu­sa­nen
erikois­lääkäri
Kymen­laak­son Ter­veysrin­ta­ma, Kot­ka