Sosiaalibarometri 2003

Mistä resurssit tukea kaikkien hyvinvointia?

Avain­sanat: työ, Sosi­aali­parometri, hyv­in­voin­ti, sosi­aali, ter­veys

Hyv­in­voin­nin kokon­ais­ti­lanne on edelleen paran­tunut, mut­ta väestöryh­mien väliset hyv­in­voin­tierot eivät ole kaven­tuneet. Pitkäaikainen huono-osaisu­us uhkaa olla pysyvä oloti­la eikä ohimenevä häir­iö. Hyv­in­voin­tipalvelu­jen tuot­tamista on jär­jestet­ty uudelleen vas­tauk­se­na muun muas­sa niukkenevi­in resurs­sei­hin.

Kansalais­ten hyv­in­voin­nin kokon­ais­ti­lanne on edelleen paran­tunut, mut­ta väestöryh­mien väliset hyv­in­voin­tierot eivät ole kaven­tuneet. Myöskin alueel­liset erot sekä hyv­in­voin­nin kokon­ais­ti­lanteessa että eri­ty­is­ryh­mien välil­lä ovat edelleen selkeitä.

Palvelujen uudelleenorganisointia

Tämän vuo­den Sosi­aal­ibarometrin eräs keskeinen muu­toshavain­to liit­tyy palvelu­jen uudelleen rak­en­teis­tamiseen: palvelu­jen tuot­tamiseen ja jär­jestämiseen on haet­tu uusia ratkaisu­ja vas­tauk­se­na muun muas­sa niukkenevi­in resurs­sei­hin. Sosi­aal­i­toimista 45 pros­ent­tia ja ter­veyskeskuk­sista puo­let ilmoit­ti organ­isoi­neen­sa toimi­alansa palvelu­ja uudelleen. Tyyp­il­lisin muu­tostren­di on ollut siir­tymi­nen palvelu­jen seu­tukun­nal­liseen tuot­tamiseen.

Keskeisim­pänä tahoina kansalais­ten tuen tuot­tamises­sa nähdään nyt ja tule­vaisu­udessa oma per­he, julkiset palve­lut ja oma-apu. Minkään tuen tuot­ta­jan tai muodon ei arvioi­da menet­tävän merk­i­tys­tään. Eniten nähdään kas­va­van sosi­aali- ja ter­veyspalvelu­ja tuot­tavien yri­tys­ten, kun­tien välis­ten yhteis­palvelu­jen, kun­tien ja jär­jestö­jen yhteis­palvelu­jen sekä jär­jestö­jen tuot­tamien palvelu­jen merk­i­tyk­sen.

Julk­i­sista palvelun­tuot­ta­jista puo­let arvioi voimavaro­jen­sa riit­tävän vähin­tään melko hyvin hyv­in­voin­tipalvelu­jen tur­vaamiseen. Riit­tämät­tömäk­si voimavaro­jen­sa kokenei­den määrä on lisään­tynyt jyrkästi kah­den vuo­den takaiseen tilanteeseen ver­rat­tuna.

Kol­ma­sosas­sa kun­tia arvioidaan tapah­tu­van myös tietoista alibud­je­toin­tia sosi­aal­i­toimen menois­sa. Voimavaro­jen riit­tämät­tömyys hei­jas­tuu myös palvelu­jen saatavu­u­teen, 89 pros­en­tis­sa ter­veyskeskuk­sista ja puo­lessa sosi­aal­i­toimista palvelu­ja joudu­taan jonot­ta­maan.
Kun­nat ovat eri­ar­voises­sa ase­mas­sa myös työn­tek­i­jöi­den rekry­toin­nis­sa. Henkilöstön rekry­toin­tion­gelmia on sekä ter­veys- että sosi­aal­i­toimel­la. Noin kymme­ne­sosas­sa kun­tia ei ole yhtään pätevää sosi­aal­i­työn­tek­i­jää. Pysyvien lääkärien puute koet­telee niin ikään usei­den kun­tien ter­vey­den­huoltoa. Kol­mannes julk­i­sista palvelun­tuot­ta­jista kat-soo henkilöstöresurssin­sa tehtävän hoita­miseen huonoik­si ja kol­mannes puolestaan hyviksi. Julk­isten palvelun­tuot­ta­jien toimi­alo­jen sisäl­lä näke­myk­set työn­tek­i­jöi­den jak­samis­es­ta ja työvi­ihtyvyy­destä ovat polar­isoituneet voimakkaasti.

Hyvinvointia hyvinvoiville

Heikoim­min voivat ryh­mät ovat säi­lyneet samoina kuin edel­lis­inä vuosi­na ja mah­dol­lisu­udet tukea näitä ryh­miä ovat julk­isten palvelun­tuot­ta­jien arvioiden mukaan heikot. Näitä sekä heikosti voivia että tuet­tu­ja ryh­miä ovat eri­tyis­es­ti päi­hdeon­gel­maiset, pros­ti­tuoidut, ylivelkaiset, vanki­las­ta vapau­tu­vat, asun­not­tomat ja pitkäaikaistyöt­tömät.

Määräl­lis­es­ti väestön pain­opiste sijoit­tuu hyvien tukimah­dol­lisuuk­sien ja hyv­in­voivien joukkoon: eksklu­soitunut ja mar­gin­al­isoitunut väestönosa edus­taa määräl­lis­es­ti varsin pien­tä joukkoa suh­teessa hyv­in­voivien ryh­mään. Tämä ker­too osaltaan uni­ver­saal­ista sosi­aalipoli­ti­ikan mallista, jos­sa palvelu­jär­jestelmä on raken­net­tu ensisi­jais­es­ti määräl­lis­es­ti suuren hyväo­sais­ten joukon ja hei­dän hyv­in­voin­ti­aan tuke­vien palvelu­iden varaan.

Hyv­in­voin­nin ja sen tukimah­dol­lisuuk­sien suhde ker­too myös panos-tuo­tos –suh­teesta, jos­sa hyväl­lä hyv­in­voin­nin tukimah­dol­lisuuk­sien varmis­tamisel­la tuote­taan hyv­in­voin­tia ja päin­vas­toin. Jo ennestään hyv­in­voivien ryh­män tukem­i­nen saat­taa myös estää ja ehkäistä eksklu­soitu­van väestönosan määräl­listä lisään­tymistä, mut­ta se ei kuitenkaan auta heikoim­mil­la ole­via ryh­miä nouse­maan hyv­in­voivien joukkoon. Posi­ti­ivi­nen diskrim­i­naa­tio, tai edes yhtäläis­ten tukimah­dol­lisuuk­sien varmis­t­a­mi­nen heikom­pi­en ryh­mien hyväk­si ei ole ollut kovinkaan voimakas­ta, mut­ta se olisi selvästi vält­tämätön­tä.

Heijastus rakenteista

Tulok­set ker­to­vat myös kun­tien rak­en­teel­lis­ten ongelmien pysyvyy­destä ja osin myös syven­tymis­es­tä. Sosi­aal­i­toimen vas­taa­jista kun­tansa taloudel­lista tilan­net­ta pitää huonona kol­mannes ja hyvänä kol­mannes. Läh­es 60 pros­ent­tia odot­taa talouden heikkenevän vuon­na 2003.

Kun­tien sosi­aalis-taloudelli­nen tilanne on säi­lynyt arviois­sa suun­nilleen saman­laise­na viimeiset kolme vuot­ta. Noin neljännes kun­nista on pul­mallises­sa sosi­aalis-taloudel­lises­sa tilanteessa, vajaa viidennes eteni­jäase­mas­sa ja muut ovat tien­haarati­lanteessa. Kun­tien rak­en­teel­liset ongel­mat hei­jas­tu­vat mah­dol­lisuuk­si­in tukea kun­ta­lais­ten hyv­in­voin­tia. Pul­makun­tien ongelmik­si kasautu­vat mui­ta kun­tia use­am­min elinkeino­rak­en­teen yksipuolisu­us, epäedulli­nen huolto­suhde, korkea työt­tömyys, toimeen­tu­lotues­ta riip­pu­vais­ten osu­us ja muut­toli­ik­keen negati­iviset vaiku­tuk­set.

Arviot muut­toli­ik­keen kiel­tei­sistä vaiku­tuk­sista ovat viimeisen kah­den vuo­den aikana vähen­tyneet. Muut­toli­ike tuot­taa kuitenkin edelleen paljon kiel­teisiä vaiku­tuk­sia eri­tyis­es­ti pul­mallises­sa tilanteessa oleville kun­nille. Posi­ti­ivis­es­ti muut­toli­ik­keen vaiku­tuk­sia arvioidaan use­am­min Uudel­la­maal­la ja negati­ivis­es­ti Itä-Suomes­sa.

Vira­nomais­ten funk­tion­aa­li­nen työn­jako ei kaik­il­ta osin vas­taa ongelmien luon­net­ta, vaan palvelu­jär­jestelmien verkos­toi­tu­mista, yhteistyötä ja yhteisiä toim­intat­apo­ja tulee edelleen kehit­tää. Edessä näyt­täisi ole­van myös uni­ver­saalin ja kohden­netun hyv­in­voin­tipoli­ti­ikan yhteenso­vit­ta­mi­nen. Sen täy­tyy kuitenkin tapah­tua niin, ettei samal­la pure­ta uni­ver­saale­ja palvelu­ja ja näin entis­es­tään ohen­neta hyv­in­voin­nin tur­vaverkkoa.

Aki Sil­tanie­mi, tutk­i­ja
Sosi­aali- ja ter­veystur­van keskus­li­it­to