Yhteistyöllä elämä hallintaan ‑projekti (YEH)

Avain­sanat: työ, yeh, han­ke, hyv­in­voin­ti, kol­mas sek­tori, kun­ta

Kat­so myös lop­pu­ra­port­ti: YEH-pro­jek­ti (1998…2000)

YEH-projekti 4.1998–1.2001. Jälkimuistelua

Projektin tausta

TVY:n sil­loinen toimin­nan­jo­hta­ja Sirk­ka Rajala ja vara­puheen­jo­hta­ja Tapio Salo­maa tekivät suuren valmis­telu- ja lob­baustyön pro­jek­tin saamisek­si. Hei­dän ideana oli työt­tömien henkisen ja fyy­sisen hyv­in­voin­nin kohot­ta­mi­nen yhteistyössä kol­man­nen sek­torin ja kun­tien kanssa.

Myös Näkö­vam­mais­ten keskus­li­iton sil­loinen toim­i­tusjo­hta­ja Pent­ti Lap­palainen oli keskeinen han­kkeen alullepani­ja. Tutkimuk­sel­lises­sa osios­sa tärkeä rooli oli Vaasan yliopis­ton tutkimus­laitok­sen johta­jal­la VTT Han­nu Kata­jamäel­lä. Myöhem­min pro­jek­tin tutk­i­joik­si rekry­toiti­in VTT Anneli Pohjo­la sekä VTM Erk­ki Saari sekä VTT Leena Viinamä­ki.

Pro­jek­tia suun­nit­tel­e­vat näkivät ihmisen syr­jäy­tymisen (=syr­jäyt­tämisen) yhteiskun­nan rak­en­tei­den ja yksilön elämänku­lun vuorovaikut­teise­na pros­essi­na, johon pystytään vaikut­ta­maan. Työ- ja koulu­tus­markki­noiden muu­tok­set aiheutt avat syr­jäy­tymistä. Syr­jäy­tyneen taloudelli­nen ase­ma on yleen­sä huono, minkä ohel­la hän saat­taa kär­siä mie­len­ter­vey­del­li­sistä ongelmista, olla asun­no­ton, van­ha, yksinäi­nen ja vajaakun­toinen. Keskeinen syr­jäy­tymistä aiheut­ta­va mekanis­mi on työt­tömyys, joka näi­den edel­lä mainit­tu­jen ”omi­naisuuk­sien” vuok­si johtaa syr­jäy­tymiskier­teeseen.

Tavoitteita

Han­kkeen tavoit­teena oli löytää ne kaikkein huono-osaisim­mat ihmiset kahdek­sal­la paikkakun­nal­la. Näitä ihmisiä oli­vat mm. työhallinnon vieroksumat ihmiset, neljän seinän sisälle jääneet, jot­ka eivät enää pystyneet lähtemään kotoaan.

Pro­jek­tis­sa arvioiti­in tavoitet­ta­van kol­me­na vuon­na inten­si­iviryh­mis­sä yhteen­sä 1350 inten­si­iviryh­mäläistä (pilk­eryh­mäläistä) kahdek­san paikkakun­nalle palkatun tuk­i­henkilön voimin. Lisäk­si ns. teemaryh­mi­in odotet­ti­in osal­lis­tu­van 3800 henkilöä. Yhdessä työt­tömän ja paikallisvi­ra­nomais­ten suo­si­ol­lisel­la avus­tuk­sel­la raken­net­taisi­in pilk­eryh­mäläiselle yksilölli­nen selviy­tymiso­hjel­ma. Tavoite oli minus­ta hur­ja sekä määräl­lis­es­ti että laadullis­es­ti, vaikkakin Raha-automaat­tiy­hdis­tyk­sen han­ker­a­hoi­tus oli hyvinkin kat­ta­va.

Yhteen­sä pro­jek­tis­sa muo­dostet­ti­in 74 pilk­eryh­mää, jois­sa oli yhteen­sä 1159 henkilöä. Teemaryh­miä eri kestoisi­na ja aikaisi­na toi­mi kahdek­sal­la paikkakun­nal­la yhteen­sä 522.

Aloit­taes­sani pro­jek­tipääl­likkönä huhtiku­us­sa 1998 TVY:n työn­tek­i­jöinä oli kak­si henkilöä, toimin­nan­jo­hta­ja Sirk­ka Rajala sekä työl­lis­tet­ty toimis­tosi­h­teeri. Pro­jek­tin kulues­sa palkat­ti­in kahdek­salle paikkakun­nalle han­kkeen tuk­i­henkilöt ja hei­dän työ­pareik­seen tois­es­ta pro­jek­tista aputuk­i­henkilöt.

Kolmes­sa vuodessa toim­inta laa­jen­tui taloudel­lis­es­ti ja hallinnol­lis­es­ti huo­mat­ta­van suurek­si.

En voi kuin ihme­tel­lä, miten han­kkeen ohjaus­ryh­mä ja työn­tek­i­jät pysyivät ajan­tasal­la han­kkeen kun­ni­an­hi­moist­en tavoit­tei­den toteut­tamisek­si. Suurim­pana puut­teena näin koko han­kkeen aikana pro­jek­tipääl­likön työn selkiy­tymät­tömyy­den ja talous­vas­tu­un puut­tumisen, mikä aiheut­ti ris­tive­to­ja koko han­kkeen ajan.

Rajan­ve­to TVY:hyn jär­jestönä ja eril­lisen ison pro­jek­tin joht­a­mi­nen eivät selkiy­tyneet han­kkeen aikana. Valitet­tavasti myös tuk­i­henkilöt oli­vat vail­la mah­dol­lisu­ut­ta käyt­tää työno­h­jaus­ta, jon­ka tulok­se­na he oli­si­vat saa­neet tukea vaa­ti­valle työlleen. Työno­h­jauk­sen tarpeel­lisu­ut­ta ei ymmär­ret­ty.

Han­kkeen muiden tehtävien lisäk­si rekry­toin sekä pere­hdytin hyvin eri­taus­taiset tuk­i­henkilöt, suun­nit­telin pilk­eryh­mäläisille inten­si­iv­io­hjel­man, jos­sa otet­taisi­in huomioon ihmisen sosi­aa­li­nen, fyysi­nen ja henk­i­nen kuntou­tus. Kar­toitin Suomen kuntou­tu­sor­gan­isaa­tioi­ta tähdäten siihen, että ne pysty­i­sivät jär­jestämään kokon­ais­val­taista ohjel­maa ja oli­si­vat samal­la hyvien liiken­ney­hteyk­sien päässä pro­jek­ti­paikkakun­nista. Tehtäväni osoit­tau­tui yllät­tävän haas­tavak­si. Useil­la kuntou­tus­laitok­sil­la oli hyvä fyy­sisen kun­non ohjel­ma, mut­ta sosi­aalisen ja henkisen osu­us oli uno­hdet­tu.

Han­kkeen edetessä eri paikkakun­tien eri­laisu­us tuli esille pilk­eryh­mien val­in­takri­teereis­sä, kansalaisjär­jestö­jen ja kun­tien sitoutuneisu­udessa ja teemaryh­mien sisäl­löis­sä. Pidin tätä eri­laisu­ut­ta rikkaut­e­na.

Ohjaus­ryh­mässä ja johto­ryh­mässä keskustelti­in usein, mikä rooli oli eri paikkakun­tien pain­opis­teil­lä ja saiko yleen­sä eri paikkakun­nil­la olla eri­lainen toteut­tamistapa. Han­kkeen kulues­sa myös eri­laiset ennakko-odotuk­set ja ris­tiri­itaisu­ude­tkin tuli­vat esille. Kuten yleen­säkin isois­sa pro­jek­teis­sa, pidän han­kkeen nopea­ta toimin­nan aloit­tamista ja samanaikaista suun­nit­telua huonona lähtöko­htana pro­jek­tin onnis­tu­misek­si. Useil­la toim­i­joil­la on yleen­säkin hyvin eri­laiset käsi­tyk­set käytän­nön toteut­tamis­es­ta. Nämä odotuk­set on hyvä käy­dä läpi perus­teel­lis­es­ti ennen han­kkeen alkua.

Tuloksia ja kiitoksia

YEH:n aikana tulosodotuk­set muut­tui­v­at. Pain­opiste työl­listymis­es­tä siir­tyi toisen han­ke­vuo­den jäl­keen elämän­hallintaan.

Kaiken kaikki­aan han­ke men­estyi yllät­tävän hienos­ti alku­peräisessä tavoit­teessaan pitkäaikaistyöt­tömien saamisek­si takaisin arkeen ja pois neljän seinän sisältä. Tuk­i­henkilöi­den henkilöko­htainen sitou­tu­mi­nen ja ammatill­i­nen kas­vami­nen pro­jek­tin aikana oli­vat var­masti yksi tärkeä tek­i­jä hyvän tulok­sen aikaansaamisek­si.

Onnis­tu­mista kuvaa myös tapaa­mani iloinen ja elämän­myön­teinen R‑kioskin myyjä Helsingis­sä: ”Hei, Tua! Muis­tatko min­ut? Olen tääl­lä nyky­isin töis­sä. Olen pilk­eryh­mäläi­nen!”

Kiitän sydämel­lis­es­tä, asiantun­tev­as­ta ja osal­lis­tavas­ta tues­ta YEH:n tutk­i­joi­ta Erk­ki Saar­ta ja Leena Viinamäkeä. He antoi­vat aikaa, erit­täin tärkeätä viiteke­hys­tä, apua ja keskustelu­foo­ru­mia pro­jek­tipääl­likölle ja koko isolle pitkäaikaistyöt­tömien pro­jek­tille!

Tua Sjöblom

Kir­joit­ta­ja oli YEH-pro­jek­tin pro­jek­tipääl­likkö, nyky­isin Hämeen­lin­nan kaupun­gin monikult­tuu­ri­työn koor­di­naat­tori