Työttömien toiminnan monet kasvot:

Vaikeuksia ja valmiuksia riittää Tampereenkin alueella

Avain­sanat: nälkälakko, työ, Tam­pere, Mat­ti Nikkari, Toi­vo Koivis­to, Tam­pereen työt­tömien tiedo­tus­toimikun­ta

Tam­pereen työt­tömien tiedo­tus­toimikun­ta perustet­ti­in vuon­na 1976. Jos jotain koke­muk­sista oppii, niin ainakin kak­si on ylitse muiden: työt­tömien mukaan vetämi­nen on paljon vaikeam­paa kuin työt­tömyy­den luomi­nen tähän maa­han. Ja toisek­si: aina on tapah­tunut kun toimin­nal­la on ollut akti­ivisia vetäjiä.

Nikkarin Mat­ti, aikanaan Loko­mol­ta saneer­at­tu met­al­lim­ies suut­tui irti­sanomis­es­taan siinä määrin, että alkoi vetomiehek­si. Matin aikana Tam­pereen alueen työt­tömien työ — ja itse työt­tömyys — alkoi näkyä ja kuu­lua. Tuon ajan näyt­tävimpi­in tem­pauk­si­in kuu­lui osal­lis­tu­mi­nen Rukkas­marssi­in. Tam­pereeltakin tal­lus­teli kot­tikär­ryjä Helsinki­in työn­täen tois­takym­men­tä työtön­tä. Mukana oli myös nuori yksin­huolta­jaäi­ti, joka rukkas­ten lisäk­si työn­si Helsinki­in kak­si las­taan vaunuis­sa.

Jo Nikkarin Matin “kaudel­la” alkoi pitkä kamp­pailu maakaa­suputken vetämisek­si Pirkan­maalle asti. Tämä kysymys on ollut työt­tömien toimeen­tu­lo­tur­van paran­tamisen lisäk­si yksi keskeisimpiä kamp­pailuko­htei­ta jo vuosia.

No, Mat­ti lähti opiskele­maan ulko­maille. Syn­tyi tyhjiö ja toim­inta heikkeni, kunnes…

Topi astuu remmiin

Raken­nustyöläi­nen Toi­vo Koivis­to Tam­pereen Här­mäIästä on ehtinyt oma­l­la kohtalol­laan ilmen­tää tiivis­te­tysti suo­ma­laisen van­han perustyöläisen elämän­rataa. Topi on käynyt Ruot­sis­sa mon­et työ­maat, kier­rel­lyt kymmenet rak­same­s­tat, vähän aikaa työtä, taas työt­tömyyt­tä. Hän on ollut akti­ivi­nen jär­jestöih­mi­nen niin ay-sek­to­ril­la kuin mm. rauhan­puo­lus­ta­jien työssä.

Työt­tömien tiedo­tus­toimikun­nan vetäjik­si Topi jou­tui vuo­den 1981 lopus­sa. Lyhyetkin raken­nuskeikat oli­vat har­ven­tuneet, sit­ten lop­puneet. Topi oli tyyp­pilli­nen pitkäaikaistyötön.

“Hiljaa ei aiota olla”

Työt­tömien toim­inta elpyi. Topi sanoi use­assa yhtey­dessä, että työt­tömyys on sel­l­ainen jut­tu, että hil­jaa siitä ei olla.

Hil­jaisu­ut­ta täl­lä alueel­la riit­tää liian kanssa niiden kesku­udessa, jot­ka työt­tömyyt­tä aiheut­ta­vat — kap­i­tal­isit — ja niiden, joiden pitäisi tehdä jotain työ­paikko­jen säi­lyt­tämisek­si ja työt­tömyy­den uhrik­si joutunei­den hädä­nalaisen ase­man paran­tamisek­si.

Eikä sit­ten oltu hil­jaa. Ker­ran, viimaises­sa rän­täsateessa 20 hen­gen kulkue marssii Tam­pereen työvoima­toimis­tos­ta Keskus­to­rille. Ei ollut paljon väkeä. “Mut­ta ei kanssa lan­nis­tu­ta… ei ole kuule työt­tömän help­po läh­tee kadulle näyt­tämään, mihin on joutunut… ja tän varaan ne voit her­rat perkele las­keekin”, Topi sanoi.

Ja oli päät­tänyt, että jo jumalau­ta tässä maas­sa pitää työt­tömyy­den kasvot nähdä sel­l­aise­na kuin ne on tilas­tois­sa ole­mas­sa. “Joka keskivi­ikko kokoon­nu­taan seiskan toimis­tossa… Siel­lä kuulee mon­en­laista kohtaloa… ei kai se niin voi olla, että me työt­tömät vaan keskenämme vai­hde­taan mielip­iteitä ja koke­muk­sia…” Topi miet­tii.

Nälkälakko

Tieduste­lu­toimikun­ta mon­en mielestä epä­toivoa ilmen­tävään yri­tyk­seen: nälkälakkoon.

Viisi työtön­tä toteut­ti aikeen­sa. Tam­pereen Keskus­to­rille ilmestyi eräänä lokaku­un aamu­na, pimeässä ja sateessa, asun­to­vaunu, jon­ka kadun­puoleista kylkeä koristi paljon­puhu­va tek­stitet­ty kan­gas “Nälkälakko”.

Ohikulk­i­jat ihmette­liv­ät, epäilivät… Yök­si vaunu siir­ret­ti­in pois. Yöt vietet­ti­in Keskustalon ker­ho­huoneessa, syömät­tä, aamu­vi­ideltä taas takaisin. Yöl­lä tehti­in seu­raa­van päivän lenkkiä, joka päivälle omansa.

Vau­nun kyl­keen ilmestyi joka päivä uusi luku. Nälkälakko 2. päivä… 3:s, 4:s, 5. päivä… Ihmiset alkoi­vat kiin­nos­tua. Ihmiset alkoi­vat hätään­tyä… Ette kai te kuitenkaan syömät­tä… Eikös se ole vaan bluffia…

6. päivä, seit­semäs.

Nuoret ihmiset väsyivät, mut­ta jatka­vat, ihmisiä, sähkeitä alkaa vir­ra­ta, asun­to­vaunus­ta alkaa tul­la Tam­pereen ydinkeskus­tan sydän, ihmisen uno­hta­van talous­poli­ti­ikan kirku­va vasta­lause.

Kahdek­sas, yhdek­säs päivä. Lakko­laiset ovat nään­nyk­sis­sä. He eivät vain ole syömät­tä, vaan tekevät pyöre­itä päiviä lentole­htis­ten kanssa, vas­taa­vat vähitellen heräävän lehdis­tön ja yleis­ra­dion toimit­ta­jien kysymyk­si­in.

Työ­paikoil­ta alkaa tul­la tukea. Esi­in­tyy mie­lenosoi­tus­lakko­ja. Pide­tään torikok­ous. Työ­paikat keräävät talousel­lista tukea työt­tömien toimin­nalle.

Kymmenes, yhdestoista päivä… Ettekö te jo lope­ta? “Ei olla vielä saatu tarpeek­si… Jotain on tässä maas­sa tapah­dut­ta­va työ­paikko­jen luomisek­si”, lakko­laiset vas­taa­vat. SKDL:n eduskun­taryh­mältä, SAK:n kd-toim­it­si­joil­ta tulee tukea.

Ulko­maankaup­pamin­is­teri Laine vierailee esitelmöimässä läheisel­lä Suo­ma­laisel­la klu­bil­la… sinne ryn­nätään… “Her­ra min­is­teri… Mil­loin saadaan maakaa­suput­ki Tam­pereelle?”

Kahdestoista, kol­mas­toista lakkopäivä. Sadoit­tain ihmisiä on jät­tänyt ter­ve­hdyk­sen­sä asun­to­vau­nun vieraskir­jaan. Lakko­lais­ten ter­veys hor­juu, väsymys on sietämätön.

Neljäs­toista päivä, torikok­ous asun­to­vau­nun edustal­la, Koivis­ton Topi pitää elämän­sä vaikut­tavim­man puheen: “Näi­den neljän­toista päivän aikana Suomes­sa on sadoil­la lounail­la puhut­tu paljon ja kau­ni­isti työl­lisyy­den paran­tamisen tärkey­destä… Mut­ta mitä tulee tapah­tu­maan… Me, ihmiset, ollaan oltu 14 päivää syömät­tä. Neljä­toista päivää, tover­it. Se on perkeleen paljon… Ryhtykää rohkeam­min tap­pele­maan, hyvät ihmiset, ei anneta potkia itseämme…”

Nälkälakko päät­tyi. Itkut purkaan­tu­i­v­at, tuli uni ja huomisen epäti­etoisu­us.

Topi lähtee, Rainer tulee

Ei saanut Koivis­ton Topi Tam­pereelta työtä. Helsinki­in piti men­nä. Sieltä on jotain löy­tynyt. Kävi niinkuin joskus ennen, tiedo­tus­toimikun­nan työ lamaan­tui. Sit­ten astui rem­min päähän Rain­er Sydän­mä­ki, joka sai toimin­nan taas nousu­un.

Niin­pä kokoon­nu­taan jälleen keskivi­ikkoisin Met­al­li 7:n tilois­sa. Joka viikko, klo 13.00 alka­en.

Viime syksynä on jär­jestet­ty tent­ti­laisu­udet kansane­dus­ta­jille ja pari­in ker­taan hernekeit­to­jake­lut Koskipuis­tossa.

Työn pain­opiste on ollut kamp­pailus­sa maakaa­sun saamisek­si Tam­pereen alueelle. Asi­as­sa on liike­hdel­ty lähetys­tö­jen muo­dos­sa ja keskuste­lu­ti­laisuuk­sia suun­nitellen.

Toim­intaan ovat ter­ve­tullei­ta kaik­ki työt­tömät. Tämä san­ot­takoon, vaik­ka vetäjät koke­muk­ses­taan tietävät, että mukaan­tu­lolle on suuria kyn­nyk­siä. Mut­ta ker­tokaa joku muu ratkaisu tässä ja nyt.

Lasse K.
Tam­pere