Työttömät toimivat: Turku

Työttömien ruokala tähtäimessä Turussakin

Kuvas­sa etu­alal­la työl­lis­tet­ty toimis­ton­hoita­ja Päivi Järveläi­nen ja työhar­joit­telu­aan tekevä Eila Hiltunen. Takana Turun työt­tömien “main­ospi­irtäjä-moni­tai­turi”, työtön sähkömies Eero Böök, ja oikeal­la työt­tömien yhdis­tys­tä työl­lis­tet­tynä luot­saa­va työtön kirvesmies Mikko Immo­nen.

Avain­sanat: työ, ruokala, Turku, kohtaami­s­paik­ka, nuori, luen­to, liikun­ta, leiri, mök­ki, seu­rakun­ta, ompelu, paja, kir­joi­tus­pi­iri, pysäk­ki, lap­si

Turun Seudun Työt­tömien yhdis­tyk­sessä on menos­sa lop­pu­vuo­den kiri: vielä jouluku­us­sa halut­taisi­in ava­ta työt­tömille ruokala – kun­han vain tilat järjesty­i­sivät. Täl­lainen ruoka­paik­ka merk­it­sisi työt­tömälle pait­si huokea­ta läm­mintä ate­ri­aa myös tapaamis- ja keskustelu­paikkaa.

– Ruokalak­si sopi­vat tilat tun­tu­i­v­at ensin ole­van kiv­en alla. Vas­ta mar­rasku­us­sa alkoi kaupun­gin kanssa löy­tyä yhteinen säv­el, ker­too Mikko Immo­nen työt­tömien yhdis­tyk­ses­tä.

Mikko on yksi yhdis­tyk­sen yli kymmen­estä työl­lisyys­varoin palkatus­ta työn­tek­i­jästä. Hänel­lä on takanaan vuo­den työt­tömyys kirvesmiehen amma­tista.

Mikon rooli­in kuu­luu yhdis­tyk­sen toim­into­jen kehit­te­ly ideas­ta todek­si: hän etsii yhteistyökump­panei­ta, tilo­ja, toim­into­jen rahoit­ta­jia.

– Meil­lä työt­tömil­lähän ei ole rahaa tai huoneis­to­ja, mut­ta meil­lä on monia taito­ja, joi­ta halu­amme ylläpitää ja kehit­tää. Mikko korostaa toimin­nan omae­htoisu­ut­ta.

– Tiedämme itse, mitä teemme. Ideat on meil­lä, kun­han saamme vain puit­teet, Mikko huo­maut­taa.

– Sik­si kaik­ki yhteistyö­ta­hot ovatkin meille arvokkai­ta. Tätä nykyä olemme yhteistyössä muun muas­sa ay-liik­keen, paikallis­ten seu­rakun­tien, työvoimapi­irin, kaupun­gin eri toimi­alo­jen, kuten liikun­ta- ja ter­veystoimen, urheilu­jär­jestö­jen, työväenopis­ton ja aikuisk­oulu­tuskeskuk­sen kanssa. Paikalliset radiot ja lehdis­tö ovat käsitelleet toim­intaamme hyvin myön­teis­es­ti, Mikko kiit­telee.

Kiintoisa yhteistyö nuorten työllistämiseksi

Turun Seudun Työt­tömien yhdis­tyk­sen yksi kiin­toisim­mista pro­jek­teista kohdis­tuu nuorten työl­listämiseen yhteistyössä kaupun­gin liikun­ta­toimen ja työvoima­toimis­ton kanssa.

– Kaupun­gin liikun­tatilo­jen remont­tei­hin työl­lis­tetään alle 20-vuo­ti­ai­ta nuo­ria ja heille raken­nusalan ammat­ti­laisia ohjaa­jik­si. Näin tilat tule­vat kun­toon, nuoret saa­vat työkoke­mus­ta ja ammat­timiehet ja ‑naiset työtä, Mikko ker­too. Hänen mukaansa nuorten työmah­dol­lisuuk­si­in kiin­nitetään toki huomio­ta monin muinkin tavoin.

Luennot ja liikunta jatkuvat

Työt­tömien Tehoti­is­taiden luen­not jatku­vat Turun työväenopis­tol­la ensi vuon­nakin.

– Hiukan vain toises­sa muo­dos­sa. Ehkä niin, että joka toinen luen­tok­er­ta olisi saman­tyyp­pinen asiantun­ti­jalu­en­to kuin nyt syyskaudel­la ja joka toinen ker­ta luen­toai­ka käytet­täisi­in mon­imuo­toisem­paan toim­intaan, esimerkik­si esit­tävään kult­tuuri­in, Mikko kaavailee.

Liikun­nal­la on vah­va sija turku­lais­ten työt­tömien toimin­nas­sa. Kevätkaudel­lakin tar­jol­la on liikun­ta­la­je­ja aina vesi­jumpas­ta mon­en­moi­seen pal­loilu­un, säh­lyyn, voimakun­toilu­un, kun­toli­ikun­taan ja aer­o­bici­in asti.

– Kevätkaudel­la jatkuu myös jou­si­ammun­ta, Mikko muis­tul­taa lajista kiin­nos­tunei­ta.

Mikon mökki käytettävissä

Syyskau­den uute­na toim­intana avasi pari viikkoa sit­ten seu­rakun­tay­htymän Mikon mök­ki oven­sa työt­tömille.

– Mikon mökille voivat nuoret kokoon­tua kol­me­na iltana viikos­sa pelaa­maan ja kavere­i­ta tapaa­maan.

Ohjaa­jat on palkat­tu työl­lisyys­varoin niin Mikon­mökille kuin äsket­täin oven­sa avan­neeseen ompelu­pa­jaankin.

– Eri­laisia työ­pa­jo­ja kehit­telemme edelleen. Kysyn­tää on, mul­ta tarvit­semme niihin tilo­ja, välineitä ja myötämielisiä yhteistyö­ta­ho­ja, Mikko luet­telee.

Leirejä kesällä

Kesäl­lä työt­tömille on luvas­sa use­ampiakin leire­jä: mah­dol­lis­es­ti per­heille, yksinäisille ja nuo­rille löy­tyvät omat leiri­vai­h­toe­hdot.

Eila ja Päivi tyytyväiset työllistetyt

– Olen kauhean halukas oppi­maan uut­ta, sel­l­aista mis­tä en ole ollut aikaisem­min selvil­lä.

Näin kuvailee tun­nelmi­aan Eila Hiltunen puuhail­lessaan kahvia Turun työt­tömien toim­intaan tutus­tuville tam­pere­laisvieraille.

Hän sanookin nyt suurim­mak­si haas­teek­seen oppia oma-aloineisek­si.

– Aikaisem­min olen enem­mänkin tehnyt mitä käs­ketään ja tehtäväk­si annetaan. Tässä täy­tyy itse pere­htyä toim­intaan ja nähdä, mis­sä voi parhait­en olla avuk­si, Eila pohtii. Ja mis­täpä se toimis­ton viihty­isyys alka­isi, ellei kahvinkeit­timestä ja siitä, että paikat ovat siistinä ja järjestyk­sessä, että joku auli­isti piipah­taa asioil­la ja jär­jestelee tiedo­tus­ma­te­ri­aalit ojen­nuk­seen.

– Kyl­lä tämä minus­ta on hyvin tärkeätä. Ja pääa­sia on, että toim­inta on sel­l­aista, mitä työt­tömät itse halu­a­vat. Eila itse sanoo ole­vansa sik­si vilkas, ettei voisi jäädä koti­in seiniä kat­se­le­maan kovin pitkäk­si aikaa.

Päivi Järveläi­nen on työl­lis­tet­ty toimis­ton­hoita­jak­si. Hän ehti olla amma­tis­sa liki kak­sikym­men­tä vuot­ta ja on nyt kokenut ensim­mäisen työt­tömyyten­sä.

– Kyl­lä se oli kauhea katas­trofi ensin alku­un. Vieläkin pahoi­tan mie­leni kuul­lessani noi­ta junu­ja, enä kyl­lä tek­i­jöille työtä on… Ei sitä nyt vain ole ainakaan min­ulle löy­tynyt.

– Tähän työhöni olen enem­män kuin tyy­tyväi­nen. Joka aamu on kiva tul­la. Ennen totu­in työsken­telemään omas­sa kopis­sani tarkoin rajat­tu­jen tehtävien paris­sa. Tässä ihmisiä tulee ja menee, päivän mit­taan voi osal­lis­tua mon­en­moi­seen.

– Antois­in­ta var­maan onkin juuri se, kun tääl­lä käy ihmisiä ja jokainen tuo omia jut­tu­jaan. Jos onnis­tun ole­maan hyvä kuun­teli­ja, tun­nen tehneeni hyvän työpäivän.

Työttömyys kirvoitti kirjoitushalut

Sirkku Lehtimä­ki on mukana Turun Seudun Työt­tömien kir­joit­ta­japi­iris­sä. Maalaus­ta ja piirus­tus­ta har­ras­ta­neelle Sirkulle kir­joit­ta­mi­nen on uusi, haas­teelli­nen har­ras­tus. Sirkku tun­nus­tau­tuu tarkkail­i­jak­si. Kiin­toisaa on nähdä, mil­lä tavoin ihmiset ratko­vat ongelmi­aan, ilmai­se­vat tun­to­jaan.

Kir­joit­ta­japi­irin kun­ni­an­hi­moi­se­na tavoit­teena on saat­taa kir­joi­tushar­ras­tuk­sen­sa aikaa myöten kir­jak­si asti.

Turussa:

Työttömän Pysäkki on poikkeamista varten

Vil­ho Keskisar­ja ja Kei­jo Lahtikos­ki istu­vat tari­noin­ti­in­sa syven­tyneinä Työt­tömien Pysäkik­si nimite­tyssä tilas­sa Yliopis­tonkadul­la. Sini­nen soh­va on pehmeä ja kodikas, ympäril­lä viherkasve­ja, las­ten lelu­ja ja rauhalli­nen tun­nel­ma. Miehet ovat kes­ki-ikäisiä. Vil­hon työt­tömyys on jatkunut kolme vuot­ta, Kei­jon kak­si.

– Tämä on hyvä, siisti paik­ka, sanoo Vil­ho. Hän ker­too istuskel­e­vansa Pysäkil­lä viikoit­tain tut­tu­ja tapaa­mas­sa.

Vil­ho on enti­nen työn­su­un­nit­teli­ja, ikää 55 vuot­ta. Työt­tömyy­den myötä puh­jen­nut lihas­reuma vaivaa välil­lä sairaalakun­toon asti. Työtä näköpi­iris­sä ei ole.

– Mut­ta eivät vain päästä eläk­keelle, Vil­ho kom­men­toi selvä piik­ki äänessään.

Työt­tömyy­teen tot­tumisen Vil­ho nimeää tähä­nas­tisen elämän­sä vaikeim­mak­si koke­muk­sek­si.

– Ja olen sen­tään voit­tanut yhden syöpä­sairau­denkin.

Mielialan merk­i­tyk­sen hän on oival­tanut enem­män kuin hyvin oman lihas­reumansakin. kaut­ta: työt­tömänäkin elämään tulee sisäl­tyä mielekästä tekemistä ja ihmis­suhtei­ta.

– Onnek­si min­ul­la on omakoti­ta­lo. Olen keksinyt siihen tekemistä, peruskun­nos­tus­ta ‑ja viimek­si rak­ensin maakel­lar­in.
Tut­tu­ja tapaa­maan Vil­ho poik-keilee pait­si Työt­tömien Pysäk-kiin myös työt­tömien toimis­tolle ja Tehoti­is­taiden luentotilaisuuk-siin.-Ja olen sen­tään voit­tanut yh-den syöpä­sairau­denkin.
Mielialan merk­i­tyk­sen hän on oival­tanut enem­män kuin hyvin oman lihas­reumansakin. kaut­ta: työt­tömänäkin elämään tulee si-säl­tyä mielekästä tekemistä ja ih-mis­suhtei­ta.
-Onnek­si min­ul­la on omakoti-talo. Olen keksinyt siihen teke-mis­tä, peruskun­nos­tus­ta – ja viimek­si rak­ensin maakel­lar­in.

Tut­tu­ja tapaa­maan Vil­ho poikkeilee pait­si Työt­tömien Pysäkki­in myös työt­tömien toimis­tolle ja Tehoti­is­taiden luen­toti­laisuuk­si­in.

Täl­laiselle yksinäiselle työt­tömälle nämä leir­it ja retket ovat hyvä henkireikä. Yhdel­lä seu­rakun­nan retkel­lä me Vil­hon kanssakin tavat­ti­in. Samoin nämä työt­tömien paikat, näis­sä saa aina jut­tuseu­raa uusista ja van­hoista tutu­ista.

Perheettömälle tapaamismahdollisuudet tuiki tärkeitä

Vil­ho Keskisar­jan kanssa jut­tel­e­va Kei­jo Lahtikos­ki, 48, ker­too kulke­neen­sa työt­tömänä koh­ta kak­si vuot­ta edel­lisen velvoite­työ­jak­son pää­tyt­tyä. Ammatil­taan hän on sekatyömies.

– Mut­ta ihan kaikkea työtä olen elämäni var­rel­la tehnyt. Nyt vain mitään ei ole. Vil­ho asuu laitakaupungilla ja poikkeaa keskikaupungille pari, kolme ker­taa viikos­sa.

– Ihmis­suh­teet ovat vähän heikosti, kun ei ole per­het­tä eikä mitään. Asun yksin.

Tyrkytys karkoittaisi

Lehtiä lueskele­maan poikkea­va Sep­po Lesk­i­nen, 32, luon­nehtii työt­tömän tilan­net­ta.

– Eihän työtön taloudel­lises­sa mielessäkään pääse neljän seinän sisästä min­nekään. Kaik­ki mak­saa: voisi melkein­pä sanoa joka askeleen mak­sa­van.

– Tääl­lä syn­tyy sitä pait­si usko­mat­toman hyviä keskustelu­ja. Itsel­leni tärkein­tä onkin paikan ilmaisu­us, keskuste­lut ja että ehdot­tomasti mitään ei tyrkytetä – se ei yksinker­tais­es­ti onnis­tu­isi.

Pysäkki on myös lapsille

Turun ortodoksi­nen seu­rakun­ta lähti alun­perin tar­joa­maan Työt­tömien Pysäkkiä lähin­nä las­ten tilapäisek­si leikkipaikak­si.

– Aja­tus oli, että van­hem­mat voisi­vat jät­tää lapsen­sa Pysäkille tun­niksi, parik­si leikkimään, samal­la kun itse käyvät har­ras­tuk­sis­saan, hoita­vat asioitaan tai käyvät vaikka­pa ostok­sil­la, ker­too Pysäkin työl­lisyys­varoin palkat­tu ohjaa­ja Pirkko Ontu­j­eff.

Kyn­nys osoit­tau­tui kuitenkin jostain kohdas­ta korkeak­si, eikä lap­sia liiem­min ole Pysäkil­lä näkynyt. Sen sijaan työt­tömiä ilman lap­sia poikkeilee kiitet­tävästi.

– Kyl­lä välil­lä syn­tyy oikein tiivi­itä keskustelu­jakin ja se onkin tärkeätä. Oikeas­t­aan odot­taisi ihmis­ten keskustel­e­van tun­nois­taan vieläkin syvem­min. Pirkko kan­nus­taa. Omaa työl­listymistään juuri täl­laiseen toim­intaan hoitoalal­ta työt­tömäk­si joutunut Pirkko luon­nehtii lot­tovoitok­si.

Tek­sti ja kuvat: Tuu­la Lehti­nen