Työttömät toimivat: Turku

Työttömien ruokala tähtäimessä Turussakin

Kuvassa etualalla työllistetty toimistonhoitaja Päivi Järveläinen ja työharjoitteluaan tekevä Eila Hiltunen. Takana Turun työttömien ”mainospiirtäjä-monitaituri”, työtön sähkömies Eero Böök, ja oikealla työttömien yhdistystä työllistettynä luotsaava työtön kirvesmies Mikko Immonen.

Avainsanat: työ, ruokala, Turku, kohtaamispaikka, nuori, luento, liikunta, leiri, mökki, seurakunta, ompelu, paja, kirjoituspiiri, pysäkki, lapsi

Turun Seudun Työttömien yhdistyksessä on menossa loppuvuoden kiri: vielä joulukuussa haluttaisiin avata työttömille ruokala – kunhan vain tilat järjestyisivät. Tällainen ruokapaikka merkitsisi työttömälle paitsi huokeata lämmintä ateriaa myös tapaamis- ja keskustelupaikkaa.

– Ruokalaksi sopivat tilat tuntuivat ensin olevan kiven alla. Vasta marraskuussa alkoi kaupungin kanssa löytyä yhteinen sävel, kertoo Mikko Immonen työttömien yhdistyksestä.

Mikko on yksi yhdistyksen yli kymmenestä työllisyysvaroin palkatusta työntekijästä. Hänellä on takanaan vuoden työttömyys kirvesmiehen ammatista.

Mikon rooliin kuuluu yhdistyksen toimintojen kehittely ideasta todeksi: hän etsii yhteistyökumppaneita, tiloja, toimintojen rahoittajia.

– Meillä työttömillähän ei ole rahaa tai huoneistoja, mutta meillä on monia taitoja, joita haluamme ylläpitää ja kehittää. Mikko korostaa toiminnan omaehtoisuutta.

– Tiedämme itse, mitä teemme. Ideat on meillä, kunhan saamme vain puitteet, Mikko huomauttaa.

– Siksi kaikki yhteistyötahot ovatkin meille arvokkaita. Tätä nykyä olemme yhteistyössä muun muassa ay-liikkeen, paikallisten seurakuntien, työvoimapiirin, kaupungin eri toimialojen, kuten liikunta- ja terveystoimen, urheilujärjestöjen, työväenopiston ja aikuiskoulutuskeskuksen kanssa. Paikalliset radiot ja lehdistö ovat käsitelleet toimintaamme hyvin myönteisesti, Mikko kiittelee.

Kiintoisa yhteistyö nuorten työllistämiseksi

Turun Seudun Työttömien yhdistyksen yksi kiintoisimmista projekteista kohdistuu nuorten työllistämiseen yhteistyössä kaupungin liikuntatoimen ja työvoimatoimiston kanssa.

– Kaupungin liikuntatilojen remontteihin työllistetään alle 20-vuotiaita nuoria ja heille rakennusalan ammattilaisia ohjaajiksi. Näin tilat tulevat kuntoon, nuoret saavat työkokemusta ja ammattimiehet ja -naiset työtä, Mikko kertoo. Hänen mukaansa nuorten työmahdollisuuksiin kiinnitetään toki huomiota monin muinkin tavoin.

Luennot ja liikunta jatkuvat

Työttömien Tehotiistaiden luennot jatkuvat Turun työväenopistolla ensi vuonnakin.

– Hiukan vain toisessa muodossa. Ehkä niin, että joka toinen luentokerta olisi samantyyppinen asiantuntijaluento kuin nyt syyskaudella ja joka toinen kerta luentoaika käytettäisiin monimuotoisempaan toimintaan, esimerkiksi esittävään kulttuuriin, Mikko kaavailee.

Liikunnalla on vahva sija turkulaisten työttömien toiminnassa. Kevätkaudellakin tarjolla on liikuntalajeja aina vesijumpasta monenmoiseen palloiluun, sählyyn, voimakuntoiluun, kuntoliikuntaan ja aerobiciin asti.

– Kevätkaudella jatkuu myös jousiammunta, Mikko muistultaa lajista kiinnostuneita.

Mikon mökki käytettävissä

Syyskauden uutena toimintana avasi pari viikkoa sitten seurakuntayhtymän Mikon mökki ovensa työttömille.

– Mikon mökille voivat nuoret kokoontua kolmena iltana viikossa pelaamaan ja kavereita tapaamaan.

Ohjaajat on palkattu työllisyysvaroin niin Mikonmökille kuin äskettäin ovensa avanneeseen ompelupajaankin.

– Erilaisia työpajoja kehittelemme edelleen. Kysyntää on, multa tarvitsemme niihin tiloja, välineitä ja myötämielisiä yhteistyötahoja, Mikko luettelee.

Leirejä kesällä

Kesällä työttömille on luvassa useampiakin leirejä: mahdollisesti perheille, yksinäisille ja nuorille löytyvät omat leirivaihtoehdot.

Eila ja Päivi tyytyväiset työllistetyt

– Olen kauhean halukas oppimaan uutta, sellaista mistä en ole ollut aikaisemmin selvillä.

Näin kuvailee tunnelmiaan Eila Hiltunen puuhaillessaan kahvia Turun työttömien toimintaan tutustuville tamperelaisvieraille.

Hän sanookin nyt suurimmaksi haasteekseen oppia oma-aloineiseksi.

– Aikaisemmin olen enemmänkin tehnyt mitä käsketään ja tehtäväksi annetaan. Tässä täytyy itse perehtyä toimintaan ja nähdä, missä voi parhaiten olla avuksi, Eila pohtii. Ja mistäpä se toimiston viihtyisyys alkaisi, ellei kahvinkeittimestä ja siitä, että paikat ovat siistinä ja järjestyksessä, että joku auliisti piipahtaa asioilla ja järjestelee tiedotusmateriaalit ojennukseen.

– Kyllä tämä minusta on hyvin tärkeätä. Ja pääasia on, että toiminta on sellaista, mitä työttömät itse haluavat. Eila itse sanoo olevansa siksi vilkas, ettei voisi jäädä kotiin seiniä katselemaan kovin pitkäksi aikaa.

Päivi Järveläinen on työllistetty toimistonhoitajaksi. Hän ehti olla ammatissa liki kaksikymmentä vuotta ja on nyt kokenut ensimmäisen työttömyytensä.

– Kyllä se oli kauhea katastrofi ensin alkuun. Vieläkin pahoitan mieleni kuullessani noita junuja, enä kyllä tekijöille työtä on… Ei sitä nyt vain ole ainakaan minulle löytynyt.

– Tähän työhöni olen enemmän kuin tyytyväinen. Joka aamu on kiva tulla. Ennen totuin työskentelemään omassa kopissani tarkoin rajattujen tehtävien parissa. Tässä ihmisiä tulee ja menee, päivän mittaan voi osallistua monenmoiseen.

– Antoisinta varmaan onkin juuri se, kun täällä käy ihmisiä ja jokainen tuo omia juttujaan. Jos onnistun olemaan hyvä kuuntelija, tunnen tehneeni hyvän työpäivän.

Työttömyys kirvoitti kirjoitushalut

Sirkku Lehtimäki on mukana Turun Seudun Työttömien kirjoittajapiirissä. Maalausta ja piirustusta harrastaneelle Sirkulle kirjoittaminen on uusi, haasteellinen harrastus. Sirkku tunnustautuu tarkkailijaksi. Kiintoisaa on nähdä, millä tavoin ihmiset ratkovat ongelmiaan, ilmaisevat tuntojaan.

Kirjoittajapiirin kunnianhimoisena tavoitteena on saattaa kirjoitusharrastuksensa aikaa myöten kirjaksi asti.

Turussa:

Työttömän Pysäkki on poikkeamista varten

Vilho Keskisarja ja Keijo Lahtikoski istuvat tarinointiinsa syventyneinä Työttömien Pysäkiksi nimitetyssä tilassa Yliopistonkadulla. Sininen sohva on pehmeä ja kodikas, ympärillä viherkasveja, lasten leluja ja rauhallinen tunnelma. Miehet ovat keski-ikäisiä. Vilhon työttömyys on jatkunut kolme vuotta, Keijon kaksi.

– Tämä on hyvä, siisti paikka, sanoo Vilho. Hän kertoo istuskelevansa Pysäkillä viikoittain tuttuja tapaamassa.

Vilho on entinen työnsuunnittelija, ikää 55 vuotta. Työttömyyden myötä puhjennut lihasreuma vaivaa välillä sairaalakuntoon asti. Työtä näköpiirissä ei ole.

– Mutta eivät vain päästä eläkkeelle, Vilho kommentoi selvä piikki äänessään.

Työttömyyteen tottumisen Vilho nimeää tähänastisen elämänsä vaikeimmaksi kokemukseksi.

– Ja olen sentään voittanut yhden syöpäsairaudenkin.

Mielialan merkityksen hän on oivaltanut enemmän kuin hyvin oman lihasreumansakin. kautta: työttömänäkin elämään tulee sisältyä mielekästä tekemistä ja ihmissuhteita.

– Onneksi minulla on omakotitalo. Olen keksinyt siihen tekemistä, peruskunnostusta -ja viimeksi rakensin maakellarin.
Tuttuja tapaamaan Vilho poik-keilee paitsi Työttömien Pysäk-kiin myös työttömien toimistolle ja Tehotiistaiden luentotilaisuuk-siin.-Ja olen sentään voittanut yh-den syöpäsairaudenkin.
Mielialan merkityksen hän on oivaltanut enemmän kuin hyvin oman lihasreumansakin. kautta: työttömänäkin elämään tulee si-sältyä mielekästä tekemistä ja ih-missuhteita.
-Onneksi minulla on omakoti-talo. Olen keksinyt siihen teke-mistä, peruskunnostusta – ja viimeksi rakensin maakellarin.

Tuttuja tapaamaan Vilho poikkeilee paitsi Työttömien Pysäkkiin myös työttömien toimistolle ja Tehotiistaiden luentotilaisuuksiin.

Tällaiselle yksinäiselle työttömälle nämä leirit ja retket ovat hyvä henkireikä. Yhdellä seurakunnan retkellä me Vilhon kanssakin tavattiin. Samoin nämä työttömien paikat, näissä saa aina juttuseuraa uusista ja vanhoista tutuista.

Perheettömälle tapaamismahdollisuudet tuiki tärkeitä

Vilho Keskisarjan kanssa jutteleva Keijo Lahtikoski, 48, kertoo kulkeneensa työttömänä kohta kaksi vuotta edellisen velvoitetyöjakson päätyttyä. Ammatiltaan hän on sekatyömies.

– Mutta ihan kaikkea työtä olen elämäni varrella tehnyt. Nyt vain mitään ei ole. Vilho asuu laitakaupungilla ja poikkeaa keskikaupungille pari, kolme kertaa viikossa.

– Ihmissuhteet ovat vähän heikosti, kun ei ole perhettä eikä mitään. Asun yksin.

Tyrkytys karkoittaisi

Lehtiä lueskelemaan poikkeava Seppo Leskinen, 32, luonnehtii työttömän tilannetta.

– Eihän työtön taloudellisessa mielessäkään pääse neljän seinän sisästä minnekään. Kaikki maksaa: voisi melkeinpä sanoa joka askeleen maksavan.

– Täällä syntyy sitä paitsi uskomattoman hyviä keskusteluja. Itselleni tärkeintä onkin paikan ilmaisuus, keskustelut ja että ehdottomasti mitään ei tyrkytetä – se ei yksinkertaisesti onnistuisi.

Pysäkki on myös lapsille

Turun ortodoksinen seurakunta lähti alunperin tarjoamaan Työttömien Pysäkkiä lähinnä lasten tilapäiseksi leikkipaikaksi.

– Ajatus oli, että vanhemmat voisivat jättää lapsensa Pysäkille tunniksi, pariksi leikkimään, samalla kun itse käyvät harrastuksissaan, hoitavat asioitaan tai käyvät vaikkapa ostoksilla, kertoo Pysäkin työllisyysvaroin palkattu ohjaaja Pirkko Ontujeff.

Kynnys osoittautui kuitenkin jostain kohdasta korkeaksi, eikä lapsia liiemmin ole Pysäkillä näkynyt. Sen sijaan työttömiä ilman lapsia poikkeilee kiitettävästi.

– Kyllä välillä syntyy oikein tiiviitä keskustelujakin ja se onkin tärkeätä. Oikeastaan odottaisi ihmisten keskustelevan tunnoistaan vieläkin syvemmin. Pirkko kannustaa. Omaa työllistymistään juuri tällaiseen toimintaan hoitoalalta työttömäksi joutunut Pirkko luonnehtii lottovoitoksi.

Teksti ja kuvat: Tuula Lehtinen