Pres­i­den­tik­si valit­tu Mart­ti Ahti­saaari sanoi ihail­e­vansa työt­tömien liik­keen akti­ive­ja. Hän kävi työt­tömien syynis­sä Helsingis­sä, jos­sa pres­i­den­tistä saati­in avoimen ja reilun miehen vaikutel­ma.

Ahtisaari lupasi jatkaa juttua myös Mäntyniemessä

Kuvatek­sti: Myös työt­tömien pres­i­dent­ti? Kuva: Timo Paakku­nainen.

Avain­sanat: työ, pres­i­dent­ti, Helsin­ki, päivära­ha, kansalais­palk­ka, perus­tur­va, tasa-arvo, palkanko­ro­tus

Ainakin se ero lop­pusuo­ran pres­i­dent­tiehdokkaissa oli, että toinen heistä ei kam­mon­nut keskustelua työt­tömien kanssa.

Juuri vaalien kirivi­ikon alka­jaisik­si pidet­tyyn Helsin­gin Työt­tömien vaali­tent­ti­in oli pyy­det­ty molem­mat, mut­ta aikaa työt­tömille liikeni vain Ahti­saarelta.

– Ei se oo meistä kiin­nos­tunut, yleisö kom­men­toi juon­ta­jana toim­i­neen Markku Kekäläisen kohtelias­ta valit­telua, ettei toinen ehdokas päässyt paikalle.

Rehnil­lä oli tosi­aan tärkeäm­pää tekemistä: hän lenteli liikemiesten suihkukoneel­la sirkusti­laisu­ud­es­ta toiseen Jääkärien marssin tahdis­sa.

Kohtuupäiväraha kaikille

Tilaisu­u­den avasi Työtömien val­takun­nal­lisen yhteis­toim­inta­jär­jestön TVY:n puheen­jo­hta­ja Mikko Immo­nen, joka vaati pres­i­den­tiltä jämer­iä toimia työt­tömien puoles­ta — tuli val­i­tuk­si kumpi tahansa.

Ahti­saari vähän kak­isteli, mut­ta sulau­tui sit­ten Ten­nis­palatsin tiivi­iseen tun­nel­maan yllät­tävänkin lup­sakkaasti. Hän ilmoit­ti kan­nat­ta­vansa nykyisen työt­tömyys­tur­va­jär­jestelmän kehit­tämistä.

– Ansiosi­don­nainen päivära­ha tulee säi­lyt­tää, ja jär­jestää perus­päivära­hal­la oleville työtä siten, että hekin pää­sevät ansiopäivära­halle, Ahti­saari vas­tasi työtömyys­tur­vaa koske­vi­in kysymyk­si­in.

Tämä kan­nan­ot­to herät­ti suo­sionosoituk­sia yleisöltä. Helsin­gin Työt­tömien puheen­jo­hta­ja Kekäläi­nen ilmoit­ti, että tästä pide­tään sit­ten kiin­ni pres­i­dentin lausumana.

Työt­tömyys­tur­van yksi­tyisko­htia Ahti­saari ei oikein osan­nut kom­men­toi­da. Tärkeänä hän piti sitä, että työt­tömät pysy­i­sivät päivära­hal­la ja luon­teeltaan pas­sivoi­va jär­jestelmä muute­taisi­in työt­tömien akti­ivista ja rak­en­tavaa toim­intaa tuke­vak­si.

Turva tarvitaan, ei holhousta

Mitä teet mei­dän hyväk­si, ikään­tynei­den, joil­la ei ole enää palu­u­ta työelämään, työt­tömien joukoista kysyt­ti­in.

– Jos yhteiskun­ta epäon­nis­tuu, eikä pysty tar­joa­maan järkevää työtä, on harkit­ta­va vakavasti sel­l­aista kansalais­palkka­jär­jestelmää, joka tur­vaa kun­ni­al­liset eli­nolot myös ikään­tyville, Ahti­saari vas­tasi.

Hän vahvisti ole­vansa yleen­säkin hyv­in­voin­ti­val­tion säi­lyt­tämisen kan­nal­la.

– Vält­tämätön perus­tur­va on taat­ta­va kaikille. Sen on katet­ta­va kansalais­ten vält­tämät­tömyys­menot, kuten asumis‑, ruo­ka- ja ter­vey­den­hoitokus­tan­nuk­set.

Entäs tämä hol­hous, jon­ka purkamisel­la Rehn rat­sas­taa?

Ahti­saaren mielestä ihmis­ten hol­hous­ta ei pitäisi hyväksyä.

– Mut­ta ei myöskään tätä kansan kah­ti­a­jakoa, joka juuri johtaa työt­tömien ja köy­hempi­en hol­hoamiseen.

– Juu, rehnit puhuu, että ei pitäisi hol­hoil­la, mut­ta aja­vat pakkopy­kälät työt­tömille, Ahti­saar­ta kan­nustet­ti­in yleisön joukos­ta.

Joustot, naiset ja isänmaa

Ahti­saaren mielestä työelämässä tarvi­taan jous­tavu­ut­ta, mut­ta jous­tot tulisi toteut­taa luot­ta­muk­sen ilmapi­iris­sä yleis­es­ti sopi­en.

– Nyt ei täl­laista ilmapi­ir­iä ole. Hal­li­tus nyhtää jous­to­jen nimis­sä etu­ja pois yksipuolis­es­ti vain työn­tek­i­jöiltä.

– Läpi­a­je­tut “jous­tot” – kuten “säästöt”, osapäiväistämiset ja työa­jan piden­nyk­set – iskevät ehkä selvim­min juuri naistyön­tek­i­jöi­hin. Kui­hn­ka he voivat jous­taa, kun esim. lapset odot­ta­vat tarhas­sa nouta­jaansa? Ahti­saari ihmetteli.

Nai­syleisön joukos­ta muris­ti­in, että kai ne äijätkin vois välil­lä lap­sia hoitaa.

Pres­i­dent­ti kiireesti selit­tämään, että hänen mielestään naisen paik­ka ei todel­lakaan ole hel­lan ääressä.

– Naisen on saata­va tasa-arvois­es­ti mah­dol­lisu­us koulu­tuk­seen ja työelämään. Mut­ta tähän oon luo­ta­va edel­ly­tyk­set per­he- ja sosi­aalipoli­ti­ikalla, jota tämä hal­li­tus pyrkii koko ajan typ­istämään.

Hallitus puhutteluun

Ahti­saari ilmoit­ti kuu­lu­vansa niihin, jot­ka usko­vat talouskasvun vielä kohen­ta­van työl­lisyys­ti­lan­net­ta.

– Juuri nyt tarvi­taan rohkeaa ja työl­listävää elvy­tys­tä, eri­toten julk­isten investoin­tien lisäämistä ja aikaistamista, per­he- ja pienyri­tys­ten rohkaisua, tehostet­tu­ja työl­listämis­toimia, Ahti­saari luet­teli.

Hänen mukaansa ensisi­jaista on laadullisen ja tiedol­lisen kasvun vauhdit­ta­mi­nen, mikä on myös mah­dol­lista kuten eräät myön­teiset esimerk­it osoit­ta­vat.

– Mut­ta työtä voidaan jakaa myös. Pääa­sia on, että uusia työ­paikko­ja todel­la syn­tyy.

Mut­ta, mut­ta…

Pres­i­dent­ti­hän ei kuitenkaan päätä talous- ja työl­lisyyspoli­ti­ikas­ta. Se on hal­li­tuk­sen ja eduskun­nan käsis­sä.

– Niin, mut­ta pres­i­dent­tinä kävisin ensi töik­seni hyvin vaka­vat keskuste­lut hal­li­tuk­sen kanssa. Halu­aisin rohkaista sitä paljon rohkeam­paan, työl­listävään elvy­tyk­seen, ja tarkastele­maan aina teko­jen seu­rauk­sia yksit­täis­ten ihmis­ten elämään, Ahti­saari vaku­ut­ti.

– Komeat pörssilu­vuthan eivät taval­lista kansalaista läm­mitä.

“Presidentti ei voi vaieta”

Ahti­saari sanoi ole­vansa “ihailua täyn­nä kaikkia niitä ihmisiä kohtaan, jot­ka ovat pan­neet pystyyn ja pyörit­tävät työt­tömien yhdis­tyk­siä”.

– Olen tutus­tunut tähän toim­intaan monil­la paikkakun­nil­la vaa­likiertueeni aikana. Jos min­ut val­i­taan, en ota vas­taan pres­i­dentin palkanko­ro­tus­ta, vaan tuen sil­lä työt­tömien toim­intaa, Ahti­saari ilmoit­ti.

Hän lupasi kot­sua Män­tyniemeen työt­tömien ja muidenkin kansalaispi­irien edus­ta­jia keskustele­maan rauhas­sa ihmisiä askar­rut­tavista asioista ja mitä niiden suh­teen on tehtävä.

– Pres­i­dent­ti ei todel­lakaan voi vai­eta, kun kansan kesku­udessa on hätä ja nälkäjonot kas­va­vat, Ahti­saari vaku­ut­ti.

Hän lupasi siis olla toisen­lainen pres­i­dent­ti.

Läs­näoli­joiden mukaan pääpi­irteis­sään ihan asial­lista jut­tua. Mut­ta voidaanko se ottaa todes­ta? Vai heit­te­likö Ahti­saarikin vain täkyjä, joil­la kosiskel­laan äänestäjiä ja uno­hde­taan heti, kun vaalit on käy­ty?

Aika näyt­tää. Ja onhan se siitäkin kiin­ni, miten hänen suun­tansa toim­i­taan.

– Huo­maa vähän, että mies tulee kaukaa, mut­ta tun­tuu kyl­lä siltä, että hänen kanssaan voidaan puhua. Otam­mekin sanas­ta miestä ja painamme pikaises­ti jut­tusille Män­tyniemeen, jos hänet val­i­taan, arvioi työt­tömien puheen­jo­hta­ja Mikko Immoo­nen.

Hän luki vaali­tentin päät­teek­si TVY:n viral­lisen kan­nan­oton, jon­ka mukaan työt­tömät eivät voi kan­nat­taa pres­i­den­tik­si henkilöä, jooka nykyisessä hal­li­tuk­ses­sa on koko ajan tukenut työt­tömyyt­tä lisäävää poli­ti­ikkaa.

Moni työtön tutkaili Ahti­saar­ta hie­man epälu­u­loisen tun­tuis­es­ti ja pani sit­ten takkin­sa rin­nuk­si­in napin: “Mara – koko kansan pres­i­dent­ti”. Sel­l­aise­na hän­tä lähdet­ti­in äänestämään.

Ris­to Uljas

Kuvatek­sti: Ahti­saari puhuu Helsin­gin työt­tömile. Kuva: Veikko Koivusa­lo