Tatjanan ja Alexandrin ihmisoikeudet:

Venäjällä suomalaisia, Suomessa venäläisiä

Inker­iläis­ryh­mä kuun­teli tarkkaavaise­na yrit­täen ylit­tää kieli- ja kult­tuuri­ra­jat.

Avain­sanat: työ, nuoret, vapaae­htoisu­us, pakkokurssit, työmin­is­teri, Seu­rakun­taopis­to, Jär­ven­pää

Tek­sti: Kati Helin

Alexan­dr ja Tat­jana oli­vat mukana nuorten työt­tömien ihmisoikeuspäivil­lä viiden inker­iläis­nuoren ryh­mässä. Kieli- ja kul­tu­uri­ra­jat var­maan vaikut­ti­vat siihen, että he eristäy­tyivät päivil­lä omak­si porukak­seen. Ei osat­tu läh­estyä puolin eikä toisin.

Turus­sa asu­vat nuori Alexan­dr on ollut Suomes­sa kuusi vuot­ta. Tul­tuaan Suomeen hän oli paljon tekemi­sisiä suo­ma­lais­nuorten kanssa, joten hän oppi kie­lenkin hyvin. Hän oli pari vuot­ta töis­sä, sit­ten hän opiske­li tietotekni­ikkaa, mut­ta ei ole saanut alaansa liit­tyviä töitä.

Tat­jana on ollut Suomes­sa nyt kak­si vuot­ta. Hän­tä pelot­taa keskustel­la suomen kielel­lä, kos­ka ei tunne vielä osaa­vansa sitä. Tat­janan toiveena on päästä opiskele­maan. Hänen tule­vaisu­u­den haaveenaan on voi­da hyö­dyn­tää venäjän kie­len taitoaan esimerkik­si tulkki­na.

Turus­sa asu­vat nuoret selvit­televät täl­lä het­kel­lä, miten työt­tömyys­toimis­to voisi aut­taa heitä perus­ta­maan omakielisilleen työt­tömille opiskeluryh­miä edesaut­ta­maan hei­dän työl­listymistään Suomes­sa. Ihmisoikeuspäivil­läkin he osoit­ti­vat enem­män käytän­nön tieto­ja.

Alexan­dr on tekemi­sis­sä eri kult­tuureis­sa ole­vien nuorten kanssa, kuten kroa­t­ien, irani­lais­ten ja soma­lien. Hänen mielestään Suomeen tule­vien nuorten olisi rohkeasti omak­sut­ta­va suo­ma­lainen kult­tuuri. Van­hempi­en olisi autet­ta­va lap­si­aan tässä. Venäjältä tulleena hänen on ollut helpom­pi suo­ma­lais­tua kuin esimerkik­si irani­lais­ten.

Tat­jana ja Alexan­dr ovat sil­loin täl­löin tavan­neet ihmisiä, jot­ka osoit­ta­vat vihaansa heille hei­dän venäläisyyten­sä vuok­si. Venäjäl­lä heitä pidet­ti­in suo­ma­laisi­na, tääl­lä heitä pide­tään venäläis­inä.

Kuitenkin jutel­lessamme näistä ilmiöistä ja rasis­mista he läh­es yhteen ääneen tote­si­vat niiden ilmenevän ryh­mäkäyt­täy­tymisenä. Yksit­täis­ten ihmis­ten kohtaami­nen on avoimem­paa ja kaiken­lai­sista asioista voidaan keskustel­la.

Tule­vaisu­ut­ta kumpikin odot­taa luot­tavaisin mielin. Alek­san­dr sanookin, että tule­vaisu­us riip­puu meistä itses­tämme.