Tatjanan ja Alexandrin ihmisoikeudet:

Venäjällä suomalaisia, Suomessa venäläisiä

Inkeriläisryhmä kuunteli tarkkaavaisena yrittäen ylittää kieli- ja kulttuurirajat.

Avainsanat: työ, nuoret, vapaaehtoisuus, pakkokurssit, työministeri, Seurakuntaopisto, Järvenpää

Teksti: Kati Helin

Alexandr ja Tatjana olivat mukana nuorten työttömien ihmisoikeuspäivillä viiden inkeriläisnuoren ryhmässä. Kieli- ja kultuurirajat varmaan vaikuttivat siihen, että he eristäytyivät päivillä omaksi porukakseen. Ei osattu lähestyä puolin eikä toisin.

Turussa asuvat nuori Alexandr on ollut Suomessa kuusi vuotta. Tultuaan Suomeen hän oli paljon tekemisisiä suomalaisnuorten kanssa, joten hän oppi kielenkin hyvin. Hän oli pari vuotta töissä, sitten hän opiskeli tietotekniikkaa, mutta ei ole saanut alaansa liittyviä töitä.

Tatjana on ollut Suomessa nyt kaksi vuotta. Häntä pelottaa keskustella suomen kielellä, koska ei tunne vielä osaavansa sitä. Tatjanan toiveena on päästä opiskelemaan. Hänen tulevaisuuden haaveenaan on voida hyödyntää venäjän kielen taitoaan esimerkiksi tulkkina.

Turussa asuvat nuoret selvittelevät tällä hetkellä, miten työttömyystoimisto voisi auttaa heitä perustamaan omakielisilleen työttömille opiskeluryhmiä edesauttamaan heidän työllistymistään Suomessa. Ihmisoikeuspäivilläkin he osoittivat enemmän käytännön tietoja.

Alexandr on tekemisissä eri kulttuureissa olevien nuorten kanssa, kuten kroatien, iranilaisten ja somalien. Hänen mielestään Suomeen tulevien nuorten olisi rohkeasti omaksuttava suomalainen kulttuuri. Vanhempien olisi autettava lapsiaan tässä. Venäjältä tulleena hänen on ollut helpompi suomalaistua kuin esimerkiksi iranilaisten.

Tatjana ja Alexandr ovat silloin tällöin tavanneet ihmisiä, jotka osoittavat vihaansa heille heidän venäläisyytensä vuoksi. Venäjällä heitä pidettiin suomalaisina, täällä heitä pidetään venäläisinä.

Kuitenkin jutellessamme näistä ilmiöistä ja rasismista he lähes yhteen ääneen totesivat niiden ilmenevän ryhmäkäyttäytymisenä. Yksittäisten ihmisten kohtaaminen on avoimempaa ja kaikenlaisista asioista voidaan keskustella.

Tulevaisuutta kumpikin odottaa luottavaisin mielin. Aleksandr sanookin, että tulevaisuus riippuu meistä itsestämme.